Ylivoimainen enemmistö Suomen johtavista taloustieteilijöistä pitää eläkejärjestelmää leikkauskelpoisena kohteena julkisen talouden sopeutuksessa. Ylen kyselyssä seitsemän kahdeksasta ekonomistista hyväksyi eläkealijäämien leikkaukset – näkemys, joka haastaa poliittisen kentän perinteisen tabuaiheen.
Ekonomistien rivit harvinaisen yhtenäiset
Yleisradion kahdeksalle taloustieteilijälle teettämässä kyselyssä 87,5 prosenttia vastaajista piti eläkejärjestelmän alijäämien leikkaamista hyväksyttävänä osana julkisen talouden sopeuttamistoimia. Vain yksi kahdeksasta asiantuntijasta suhtautui ajatukseen varauksellisesti.
Ekonomistien perustelut ovat talousteoreettisesti yhtenäiset: ilman eläkejärjestelmän uudistamista sopeutuspaine kohdistuu muihin julkisiin palveluihin huomattavasti voimakkaammin. Käytännössä tämä tarkoittaisi syvempiä leikkauksia terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin.
Suomen julkisen talouden kestävyysvaje on valtiovarainministeriön arvioiden mukaan noin 2,5–3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä tarkoittaa vuositasolla 7–9 miljardin euron sopeutustarvetta. Eläkejärjestelmän osuus julkisista menoista on merkittävä: vuonna 2025 pelkästään työeläkemenot ylittivät 35 miljardia euroa.
Väestörakenne pakottaa uudelleenarviointiin
Ekonomistien kannanotto heijastaa Suomen väestörakenteen pitkän aikavälin kehitystä. Tilastokeskuksen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä ylittää 25 prosentin rajan vuoteen 2030 mennessä, kun vastaava luku vuonna 2000 oli alle 15 prosenttia.
Huoltosuhteen heikkeneminen tarkoittaa, että yhä harvempi työikäinen rahoittaa yhä useamman eläkeläisen toimeentuloa. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan työeläkemaksu nousisi nykyisestä noin 24,4 prosentista yli 30 prosenttiin 2050-luvulle mennessä ilman järjestelmän rakenteellisia muutoksia.
Taloustieteilijöiden mukaan sopeutuksen lykkääminen vain kasvattaa tulevaisuuden ongelmaa. Mitä myöhemmin korjausliikkeet tehdään, sitä jyrkempiä niiden on oltava.
”Muuten joudumme leikkaamaan koulutuksesta ja terveydenhoidosta”
Ylen kyselyyn vastanneet ekonomistit korostivat, että eläkejärjestelmän uudistaminen on pikemminkin välttämättömyys kuin poliittinen valinta. Taloustieteilijöiden mukaan eläkeuudistuksella voitaisiin kattaa merkittävä osa tarvittavista sopeutuksista.
Asiantuntijoiden viesti oli selkeä: jos eläkejärjestelmää ei voida koskea, sopeutuspaine kohdistuu väistämättä muualle. Käytännössä tämä tarkoittaisi leikkauksia perusterveydenhuoltoon, erikoissairaanhoitoon, perusopetukseen ja korkeakoulutukseen – palveluihin, jotka vaikuttavat suoraan työikäisen väestön arkeen ja tulevaisuuden työvoimaan.
Ekonomistit painottivat myös sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Nykyinen järjestelmä siirtää taloudellista taakkaa nuoremmille ikäluokille, joiden maksurasitus kasvaa samalla kun heidän omat eläke-etunsa todennäköisesti heikkenevät.
Mitä leikkaukset käytännössä tarkoittaisivat eläkeläisille
Eläkeleikkaukset voivat toteutua usealla eri tavalla, eikä ekonomistien kannanotto ota suoraan kantaa yksittäisiin mekanismeihin. Mahdollisia keinoja ovat muun muassa eläkeiän nostaminen, indeksikorotusten hillitseminen, eläkekarttumasääntöjen muuttaminen tai eläkekattojen asettaminen.
Nykyinen työeläkeindeksi huomioi 80 prosenttia hintojen noususta ja 20 prosenttia ansiotason kehityksestä. Indeksin muuttaminen puhtaasti hintaindeksiksi leikkaisi eläkkeiden ostovoimaa pitkällä aikavälillä useita prosentteja.
Sijoittajan näkökulmasta eläkejärjestelmän uudistaminen voi olla myönteinen signaali. Uskottava polku kohti kestävää julkista taloutta parantaa Suomen luottoluokitusta ja laskee valtionlainojen korkoja. Toisaalta kuluttajakysynnän heikkeneminen eläkeläisten ostovoiman laskiessa vaikuttaa erityisesti kotimarkkinavetoisiin yrityksiin.
Keskivertoeläkeläiselle, jonka työeläke on noin 1 800 euroa kuukaudessa, jo yhden prosenttiyksikön vuotuinen ero indeksikorotuksessa tarkoittaa kymmenessä vuodessa lähes 2 000 euron kumulatiivista ostovoimaeroa.
Hallituksen edessä vaikea poliittinen yhtälö
Ekonomistien yksimielisyys asettaa hallituksen vaikean paikan eteen. Eläkeleikkaukset ovat perinteisesti olleet poliittinen tabu, sillä eläkeläiset muodostavat merkittävän ja aktiivisen äänestäjäryhmän. Yli 65-vuotiaiden äänestysaktiivisuus on Suomessa johdonmukaisesti korkeampi kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
Seuraava merkittävä välietappi on valtiovarainministeriön kehysriihi, jossa linjataan julkisen talouden sopeutustoimien kokonaisuus. Eläkejärjestelmän mahdolliset muutokset vaatisivat laajaa kolmikantavalmistelua työmarkkinajärjestöjen kanssa, mikä tarkoittaa vähintään useiden vuosien valmisteluprosessia.
Avoimeksi kysymykseksi jää, riittääkö poliittinen rohkeus tarttumaan ekonomistien suosituksiin vai siirtyykö sopeutustaakka jälleen tuleville hallituksille ja sukupolville.
