Etla: Kaavailtu investointiverovähennys maksaisi valtiolle 104–381 miljoonaa euroa vuodessa
Etlan laskelman mukaan yritysten investointeihin kohdistuva verovähennys maksaisi valtiolle vuosittain 104–381 miljoonaa euroa. Hyöty kohdistuisi vajaaseen viiteen prosenttiin yrityksistä.

Lyhyesti
- Etlan mukaan kaavailtu investointiverovähennys maksaisi valtiolle 104–381 miljoonaa euroa vuodessa ehdoista riippuen.
- Perusmallissa vähennyksen piiriin tulisi vajaa viisi prosenttia yrityksistä, koska pienet investoinnit jäisivät kynnyksen alle.
- Etlan mukaan euromääräinen katto tai rajaus kone- ja laiteinvestointeihin hillitsisi veromenetyksiä paljon tehokkaammin kuin alarajan nosto.
- Vuotuinen verotuottomenetys
- 104–381milj. €
- riippuu ehdoista ja laajuudesta
- Laajin vaihtoehto
- 381milj. €
- koneet, aineettomat ja rakennukset
- Vain koneet ja laitteet
- noin
- 250milj. €
- Yrityksiä vähennyksen piirissä
- vajaa
- 5%
- perustapaus, alaraja 5 000 €
- Alarajan nosto 30 000 euroon
- 26–28milj. €
- pienempi veromenetys
Yrityksille kaavailtu investointien verovähennys maksaisi valtiolle vuosittain 104–381 miljoonaa euroa. Näin arvioi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla 19.11.2026 julkaistussa raportissaan. Hinta riippuu siitä, millaisiin investointeihin vähennys kohdistettaisiin ja millaiset rajat sille asetettaisiin. Etlan mukaan vähennyksen piiriin tulisi perusmallissa vajaa viisi prosenttia yrityksistä, koska kannustimella haetaan vauhtia nimenomaan suurempiin investointeihin.
Miten vähennys toimisi
Etlan kuvaamassa perustapauksessa yritys saisi verotuksessaan nykyiseen verrattuna 30 prosentin lisävähennyksen investoinneista koneisiin ja laitteisiin, aineettomaan omaisuuteen sekä rakennuksiin. Vähennys voisi olla enintään 30 prosenttia yrityksen verotettavasta tulosta, ja sen olisi oltava vähintään 5 000 euroa.
Raportin tiivistelmän mukaan verotuottomenetykset on arvioitu staattisilla yritystason laskelmilla. Raportin ovat laatineet Etlan tutkimuspäällikkö Olli Ropponen ja Maria Wang. Tutkimuksen on rahoittanut Teknologiateollisuus ry.
Ropponen perustelee kapeaa kohdejoukkoa sillä, että suomalaiset investoinnit ovat yleensä pieniä:
– Yksittäiset investoinnit ovat Suomessa yleisesti ottaen varsin maltillisia, joten suurin osa niistä ei ylittäisi kannustimen kynnystä. Niin vähennyksen hyödyissä kuin veromenetyksissäkin painottuu suhteellisen pieni määrä suuria investointeja.
Laajuus ja katto ratkaisevat hinnan
Etla tarkasteli kolmea vaihtoehtoa. Laajimmassa vähennys koskisi koneita ja laitteita, aineettomia investointeja sekä rakennuksia ja rakennelmia. Silloin valtion vuotuinen verotuottomenetys olisi 381 miljoonaa euroa. Jos vähennys rajattaisiin vain kone- ja laiteinvestointeihin, hinta laskisi Etlan mukaan noin 250 miljoonaan euroon. Ero on noin 130 miljoonaa euroa vuodessa.
Alarajan nostaminen vaikuttaisi kustannuksiin vähän. Jos vähennyksen alaraja nostettaisiin 5 000 eurosta 30 000 euroon, kannustimen piiriin pääsisi reilu prosentti yrityksistä, mutta veromenetykset pienenisivät vain 26–28 miljoonaa euroa. Raportin tiivistelmän mukaan verotuotot reagoivat tyypillisesti enemmän ylärajan kuin alarajan muutoksiin, ja ylärajan lisäksi eniten vaikuttaa vähennykseen oikeuttava prosentti.
– Jos päättäjät haluavat rajata verotuottomenetyksiä, euromääräinen yläraja on huomattavasti tehokkaampi ohjauskeino kuin alarajan nostaminen.
Mitä tämä tarkoittaa yrittäjälle
Tämä tarkoittaa käytännössä, että tavallinen pienyritys hyötyisi vähennyksestä harvoin. Kun lisävähennys on 30 prosenttia investoinnista ja vähintään 5 000 euroa, investoinnin pitäisi olla noin 16 700 euroa tai enemmän (5 000 / 0,3). Koska vähennys voisi olla enintään 30 prosenttia verotettavasta tulosta, saman suuruinen verotettava tulos tarvittaisiin myös. Tappiollinen yritys ei siis perusmallissa saisi vähennystä sinä vuonna. Jos alaraja olisi 30 000 euroa, sama laskutoimitus vaatisi noin 100 000 euron investoinnin ja tuloksen.
Julkisen talouden kannalta olennaista on, että halvimman ja kalleimman tarkastellun vaihtoehdon hinnat eroavat lähes nelinkertaisesti. Lopullinen kustannus riippuu siis enemmän poliittisista valinnoista kuin itse ajatuksesta.
Seuraavaksi kannattaa seurata, kuuluisivatko rakennukset ja aineettomat investoinnit mahdolliseen malliin ja saisiko vähennys euromääräisen katon. Etlan laskelman perusteella juuri nämä kaksi valintaa ratkaisevat, kuinka paljon kannustin maksaisi valtiolle.
Lähteet
- Etla: Kaavailtu investointiverovähennys maksaisi arviolta 100–400 miljoonaa euroa ja kohdistuisi vain suurempiin investointeihin
- Etla: Investointikannustimen verotuottomenetys – Peruslaskelma ja herkkyystarkastelut
- Etla: Tax Revenue Loss of an Investment Incentive – Baseline Calculation and Sensitivity Analyses



