Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen pääekonomisti Juha Tervala esittää poikkeuksellisen pitkää, viiden vuoden palkkamalttijaksoa Suomelle. Ehdotuksen mukaan vuosittaiset palkankorotukset tulisi rajata korkeintaan kahteen prosenttiin, jotta Suomen sisäinen inflaatio pysyisi selvästi euroalueen keskiarvon alapuolella. Toteutuessaan linja merkitsisi historiallisen tiukkaa palkkakuria suomalaisille palkansaajille.
Ekonomisti: Suomen kilpailukyky vaatii euroaluetta maltillisempaa palkkakehitystä
ETLAn pääekonomisti Juha Tervala argumentoi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa, että Suomen talouden tasapainottaminen edellyttää merkittävää inflaatioeroa muuhun euroalueeseen nähden. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että suomalaisten palkansaajien ostovoimakehitys jäisi vuosiksi jälkeen eurooppalaisesta keskitasosta.
Tervalan mukaan kahden prosentin vuosittainen palkankorotuskatto on välttämätön, jotta Suomen hintakilpailukyky paranisi suhteessa keskeisiin kauppakumppaneihin. Viiden vuoden aikajänteellä tämä tarkoittaisi yhteensä noin kymmenen prosentin kumulatiivista palkkakehitystä, kun euroalueella palkat saattavat nousta samassa ajassa 15–20 prosenttia.
Ehdotus on merkittävä poikkeama viime vuosien palkkakehityksestä. Vuosina 2023–2025 suomalaiset palkankorotukset ovat liikkuneet 3–5 prosentin haarukassa, kun inflaatio on syönyt ostovoimaa ennätysvauhtia.
Inflaatioshokki pakottaa uuteen ajatteluun
Tervalan ehdotuksen taustalla on euroalueen poikkeuksellinen inflaatiojakso. Vuosina 2022–2024 kuluttajahinnat nousivat euroalueella yhteensä yli 15 prosenttia, mikä on aiheuttanut merkittäviä paineita sekä rahapolitiikkaan että palkkaneuvotteluihin.
Suomen talous on erityisen haavoittuvainen tilanteessa, jossa sisäinen inflaatio uhkaa jäädä korkeammaksi kuin kilpailijamaissa. Euroalueen jäsenenä Suomella ei ole omaa valuuttaa, jolla kilpailukykyeroja voitaisiin tasata. Ainoa keino on Tervalan mukaan sisäinen devalvaatio eli maltillisempi palkka- ja hintakehitys.
Tilastokeskuksen mukaan Suomen inflaatio oli vuonna 2025 noin 2,5 prosenttia, kun euroalueen keskiarvo liikkui 2,8 prosentin tuntumassa. Tervalan tavoitteena olisi kasvattaa tätä eroa selvästi Suomen eduksi.
”Palkansaajien on ymmärrettävä kokonaiskuva”
”Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt merkittävästi 2010-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Meidän on palautettava se tasolle, joka mahdollistaa vientiteollisuuden menestyksen ja sitä kautta koko kansantalouden kasvun”, Tervala perustelee Helsingin Sanomien haastattelussa.
Tervalan mukaan palkkamaltti ei ole rangaistus palkansaajille vaan investointi tulevaisuuteen. ”Lyhyellä aikavälillä ostovoima kehittyy vaatimattomammin, mutta pitkällä aikavälillä parantunut kilpailukyky luo työpaikkoja ja vakaampaa palkkakehitystä”, hän argumentoi.
Ekonomistin viesti ammattiliitoille on selkeä: neuvotteluissa on katsottava kansallista kokonaisetua yksittäisten sopimusalojen sijaan. Tervala muistuttaa, että 2010-luvun kilpailukykysopimus ja sitä edeltäneet maltilliset palkkakierrokset auttoivat Suomen taloutta toipumaan finanssikriisistä.
Palkansaajajärjestöt torjuvat ehdotuksen
Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK on jo aiemmin torjunut vastaavat palkkamalttiehdotukset. Järjestön ekonomistien mukaan palkansaajien ostovoiman heikentäminen leikkaa kotimaista kulutuskysyntää, mikä hidastaa talouskasvua ja vähentää verotuloja.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n laskelmat osoittavat, että kahden prosentin palkankorotuslinja tarkoittaisi keskituloiselle suomalaiselle noin 200–300 euron vuosittaista ostovoimatappiota verrattuna inflaatiota seuraavaan palkkakehitykseen. Viidessä vuodessa kumulatiivinen vaikutus olisi 1000–1500 euroa.
Kriitikot huomauttavat myös, että palkkamaltti kohdistuu epätasaisesti eri palkansaajaryhmiin. Matalapalkka-aloilla kahden prosentin korotus voi tarkoittaa alle 50 euroa kuukaudessa, kun inflaatio syö suuremman osan tuloista.
Sijoittajille signaali vakaammasta talouspolitiikasta
Markkinoiden näkökulmasta Tervalan ehdotus voidaan tulkita positiivisena signaalina. Maltillinen palkkakehitys hillitsee inflaatiopaineita, mikä tukee Euroopan keskuspankin mahdollisuuksia pitää ohjauskorot maltillisina.
Vientiteollisuuden kannalta parantunut kustannuskilpailukyky merkitsisi parempaa kannattavuutta ja mahdollisesti korkeampia osinkoja. Erityisesti konepaja- ja metsäteollisuuden yhtiöt hyötyisivät, jos Suomen suhteellinen kustannustaso laskisi eurooppalaisiin kilpailijoihin nähden.
Toisaalta kaupan alan ja kotimarkkinoiden varassa toimivien yritysten näkymät synkkenisivät, jos kotitalouksien ostovoima kehittyy pitkään vaatimattomasti. Kuluttajakaupan liikkeelle ostovoiman heikentyminen tarkoittaisi suoraan pienempiä myyntivolyymeja.
Työmarkkinakierros ratkaisee linjan
Seuraava laaja työmarkkinakierros käynnistyy syksyllä 2026, kun merkittävä osa työehtosopimuksista tulee uusittavaksi. Tervalan ehdotus asettaa raamit keskustelulle, jossa työnantajapuoli todennäköisesti hakee maltillista linjaa.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei ole vielä ottanut virallisesti kantaa viiden vuoden palkkamalttiin, mutta järjestön aiemmat linjaukset ovat korostaneet kilpailukyvyn merkitystä. Hallitus seuraa tilannetta sivusta, sillä Petteri Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu olemaan puuttumatta työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin.
Ratkaisevaa on, syntyykö työmarkkinoille riittävä konsensus maltillisesta linjasta vai ajaudutaanko hajautettuun sopimuskierrokseen, jossa eri alat neuvottelevat toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Jälkimmäinen skenaario voisi johtaa merkittäviin palkkaeroihin alojen välillä.
